Kerronpas nyt hiukkasen lisää itsestäni. Olen siis jonkunsortin taitelija tai oman tien kulkia, jonka ajatukset on välillä niin täynnä inspiraatiota ja ideoita että ei tiedä oikein mistä aloittaa. Kuten nyt, tätä kirjottaessani.
Olen tempperamenttinen nainen jolla on ihana aviomies ja viisi pientä pellavapäätä, eli lasta. Teen töitä kotiäitinä ja yleensä myös pidän työstäni. Lasten kanssa päivät kuluu vinhaa vauhtia ja jokainen päivä on erinlainen. Pienten kanssa eläminen on myös luovaa. Luovuutta tarvitaan organisoimiseen, mutta lapsilta voi myös oppia todella paljon oikeaa luovuutta, kun seuraa niiden leikkejä, piirtämistä, luonnossa liikkumista ja ajatuksenjuoksua. Monesti voisi ottaa lapsista opiksi, asiat voi tehdä yksinkertaisesti ja lapsenomaisestikin! 🙂
Olen ammatiltani ruotsissa taidelukion käynyt taivaanrannan-maalaari. Olen hurahtava luonne, joka herkästi inspiroituu ja haksahtaa erinlaisiin asioihin, mutta yhtä herkästi myös kiinnostus saatta loppua. Se näkyy niin taiteen tekemisessä, ompelemisessa, urheilussa yms. Yhden viikon ompelen joka ilta, kunnes täytyn asiasta kurkkuani myöten ja en seuraavaan kuukauteen edes vilkaise ompelukoneen suntaan. Spontaani, sanoisko! Tässäpä nyt minusta. Asiasta nyt seuraavaan 😀
Puolukkapiirakka on uunissa paistumassa ja siitä leijailevat ihanat aromit saa nälkäisen vatsan kurnimaan. NAM!
Tänään kuvailin tuolla meidän superktympeällä digikameralla (ostoslistalla digijärkkäri*haaveilee*) viimeaikaisia ompeluksiani ja sisustus-systeemeitäni. Latailen niitä nyt tähän ja pistän myös pieniä kommentteja ja sepostuksia aina kunkin kuvan lähettyville, jotta saan tähän blogiin nyt bensaa ja hurahtamaan käyntiin.
Meidän koti <3
Tämä on viimeisimpiä ompeluksiani, mutta myös elämäni ensimmäinen takki jonka olen itse tehnyt. Kokoa 90. Kankaat on vanhoja, takin päälliskangas on perintöä kotoani, joka oli aikuisen essu alunperin. Toimii mielestäni oikein hyvin takkikankaanakin 🙂
Tämän punaisen tarjottimen sain rakkaalta aviomieheltäni, eli joulupukiltani, joululahjaksi viimevuonna! Se, tarjotin siis, on yksi sisustukseni helmiä. Kertokoot sen tarjottimen päällä oleva helmivati 😉
Tämä on minun ja mieheni yhteistyön tulos. Lamppu nimeltä ”Seula-lamppu”. Lampun halkasija on noin 60cm ja tehty seulaverkosta, rautalangasta ja spraypullon korkista. Oli aika verillä käet verkon taivuttelemisen jälkeen. No, kauneuden eteen saa kärsiä ;D
”SOV GOTT” teksti on todella kevyttä puuta? ja löytö kirpputorilta 2eurolla. Enkeli on lapsuudessa koristanut sängynpäädyn seinääni. Se saa nyt koristaa poikani sängynsivun seinää <3
Tämä on rakas salmiakkitauluni, tutumpi kutsumanimi sille on ”varispöllö”, en osaa päättää onko se varis vaiko pöllö. 🙂 Siis taulun mustat osat ovat oikeasti salmiakkikarkkia. Taulun historiakin on mahtava, sen tekemiseen liittyy romantiikka, tunnelmaa, mielenkiintoisia keskusteluja ja ainutlaatuisia hetkiä ja hiljaisuutta(sitä lapsiperheessä on muuten yleensä vain yöllä, jos silloinkaan :D)<3
Tänään kävin aivan yksikseni kaupungin kummallakin kirpputorilla ja löysin aivan superihanaa vanhaa, mutta todella hyväkuntoista verhokangasta.
Alunperin olin ajatellut ommella siitä joko lapsille tai itselleni hiippahupputakin tai kaksi, mutta lastenhuoneen ikkuna oikein huusi verhoa ja kun kokeilin sitä sinne se istui siinä aivankuin nyrkki silmässä 😉 Siispä ristin nuo ihanat verhot lastenhuoneen verhoiksi. Näin:
Nyt puolukkapiirakka ja vaniljakastike kiusaa vatsaani niin, etten voi enää vastustaa kiusausta ja mennä sitä herkuttelemaan tuonne ulos aurinkoon. Eväsretkelle partsille siis!
Terveisin: Minä
Kiitos 🙂
Niin totta, ihan tavallisesta lasikulhosta, vanhoista lampunkarmeista ja kankaasta, peltipurkista voi tehdä lamppuja. Mielikuvitus on vain rajana ja tietty se että on esim lasipora et voi lasikulhon pohjaan tehdä lampun kannan mentävän kolon 🙂
Niin hieno tuo lamppu 🙂 Siel uuella kirppiksellä oli kakski lamppua, jotka oli tehty vanhaan raastinrautaan 😀 Eli ei se aina kovin kummosiakaan matskuja tarvi, että saa lampun aikaseks.